Purjehduskilpailuista

Home / Purjehduskilpailuista

Purjehduskilpailuista

Volvo Ocean Race – purjehdusperinteitä vaalien

Kansainvälisistä purjehduskilpailuista Volvo Ocean Race on kieltämättä yksi suurimmista ja arvostetuimmista. Maailman ympäri kiertävälle kisareitille osallistuu vuosittain vajaa kymmenkunta venekuntaa, jotka yhdeksän kuukauden aikana matkaavat huikean, yli 45 000 kilometrin matkan. Perinteiseen tapaan kilpailun lähtö- ja maalipiste sijaitsee Euroopassa, viimeisimpinä vuosina Espanjassa Vigon ja Alicanten kaupungeissa. Englannin Portsmouth ja Southampton ovat toimineet myös menneinä vuosina kilpailun pääkaupunkina. Nykyisellä nimellään kilpailua on käyty vuodesta 2001 lähtien ja viimeisin Volvo Ocean Race starttasi lokakuussa 2014 ja päättyi kesäkuun lopulla 2015 Ruotsin Göteborgiin. Kisa järjestetään kolmen vuoden välein.

Volvo Ocean Racen etappien määrä on vaihdellut vuosien saatossa neljästä kymmeneen. Etapit ovat jakautuneet useimpina vuosina kaikkiin maanosiin, mutta muutamat reittipisteet ovat vuosien saatossa pysyneet samoina. Esimerkiksi Afrikan eteläkärki Kapkaupunki on kuulunut joka kisassa kierrettävien kohteiden listalle, kuin myöskin entisaikoina pahamaineinen Kap Horn, joka vaati aina 1980-luvulle asti useita kuolonuhreja veneilijöiden joukosta. Kilpailun alkuvuosina Etelä-Amerikan eteläkärjen kiertämistä turvasikin isokokoiset tutkimus- ja pelastusalukset, jotta kisan turvallisuus saatiin taattua, vaikka jotkut kilpailuun osallistuneista kokivatkin moisen huolehtimisen täysin turhana.

Alunperin kilpailu tunnettiin nimellä Whitbread Round the World Race sen ensimmäisen pääsponsorin, Whitbreadin panimon mukaan. Historian ensimmäinen kilpailu alkuperäisellä nimellään käytiin vuosina 1973-1974, johon osallistui 17 venekuntaa. Kisan voitti tuolloin suomalaisvalmisteinen, meksikolainen Sayula II -jahti, jonka kipparina toimi Ramón Carlin. Vuoteen 1997 asti kilpailussa venekunta sai käyttää parhaaksi katsomaansa venettä, kunnes siirryttiin yhtenäiseen veneluokkaan, joka oli tuolloin W60. Nimenvaihdoksen myötä nykyiseen muotoonsa vaihtui myös veneluokka, sillä 2001-2002 kisa käytiin VO60-veneillä (Volvo Open 60). Sittemmin Volvo Ocean Racea on kisattu VO70- ja VO65-veneluokilla.

Kestävyyttä vaativa kilpailu on aina ollut avoin niin miehille, kuin naisillekin. Naisia silti Volvo Ocean Racessa nähdään harvoin, sillä kahden kisaan osallistuneen naiskipparin mukaan VO70-veneiden ominaisuudet vaativat niin paljon fyysisiä ominaisuuksia, että keskimäärin miesten on helpompi operoida veneitä pitkiä aikoja. Vuosikymmenten saatossa naiset ovat kuitenkin olleet paikoitellen hyvinkin edustettuina, sillä kisan historian aikana kokonaan naisten miehittämiä laivoja on nähty kilpailussa puolenkymmentä kertaa. Kaiken kaikkiaan naisia on kilpailuun osallistunut yli 100.

Nykyään yhden venekunnan muodostaa yhdeksän jäsentä, johon kapteenin lisäksi kuuluu muun muassa huoltomies, mediavastaava sekä lääkintäkoulutuksen saanut jäsen. Lisäksi joukkueeseen kuuluu usein muutama varajäsen ja satamahenkilökunta, joka huolehtii huoltotoimenpiteistä etapeiden välillä. Joukkue ei saa varata merelle mukaan lainkaan tuoretta ruokaa, vaan kaiken muonan täytyy etapeiden aikana olla kuivamuonaa ja säilykkeitä. Lisäksi jokaisella miehistön jäsenellä saa olla vain yksi vaihtovaatekerta mukanaan kullakin etapilla, vaikka lämpötilavaihtelut voivat olla yön ja päivän välillä rajujakin. Useimmat venekunnat pysyvät liikkeessä vuorokauden ympäri, jolloin osa miehistöstä lepää toisten tehdessä töitä.

Volvo Ocean Racen yksi erikoinen elementti on se, että vaikka kisa on pitkä ja uuvuttava, varsinaista rahapalkintoa ei voittajille ole luvassa. Kilpailuun osallistumisen katsotaan olevan palkkio itsessään, sillä joukkueiden ja koko kisan sponsoreilla on elintärkeä merkitys koko kilpailun elinkaaren kannalta. Televisioitavaan purjehduskisaan on tuotu viime vuosina myös lisämielenkiintoa tuovia elementtejä, kuten ”stealth play”, eli ”häivytys”, jolloin tiettyjen etappien aikana joukkue voi salata sijaintinsa muilta venekunnilta 12 tunnin ajaksi. Tällöin taktikoinnin merkitys korostuu ja sillä voi saada parhaimmassa tapauksessa merkittävääkin etua pahimpaan kilpakumppaniin nähden.

Whitbread Round the World Racen aikaan täysin suomalaisia venekuntia kisassa nähtiin neljä, joista Fazer Finland sijoittui näistä parhaiten ollen lopputuloksissa kolmas kaudella 1985-1986. Lisäksi vuoden 2000 olympiavoittaja Thomas Johanson nähtiin ruotsalaisen Ericsson 3 -venekunnan miehistössä vuosien 2008-2009 kilpailussa. Heidän sijoituksensa kokonaiskilpailussa oli neljäs.